Kuopion Haminalahden kylän talojen sijaintia osoittava kartta, jonka on piirtänyt G. Thilén vuonna 1847. Lähde: Pohjois-Savon maanmittauslaitoksen arkisto









Opastaulu 2
Rantasalmen ja Joroisten taloille kuuluneet eräsijat Haminalahdessa olivat 1500-luvun puoliväliin mennessä muuttuneet uudisasukkaiden asuttamiksi taloiksi, joiden tilukset sijaitsivat Haminalahden tuntumassa sekä Mäkipellonmäellä. Asuinpaikan valinnassa suosittiin viljelylle sopivia ja hallalta suojaisia mäkiä, sekä toisaalta viljavia ja myös pyyntiä ajatellen suotuisia kalavesien rantoja. Tavallisesti savupirttiä vastapäätä pystytettiin aitat ja navetta, mutta sauna, riihi, vilja-aitat, myllyt ja ladot sijaitsivat pihapiirin ulkopuolella. Piha-aluetta ei yleensä aidattu. Peltoviljelyn yleistyessä uudisasutusta syntyi myös takamaille harvana haja-asutuksena.

 



ELINKEINOT MAISEMAN MUOVAAJINA

Laajeneva metsien käyttö sekä kaskiviljely olivat elinkeinoina varsin huomattavia toimeentulon lähteitä sekä ympäristön ja maiseman muovaajia 1800-luvulle saakka. Haminalahden saha (1752) Suovun Paloisjoen Sahasaaressa, lotjaveistämö (1844) Suovunlahdessa, Rytkyn tullimylly (1862) Rytkynjoessa, Haminalahden tiilitehdas (1902-3) Kylänkeskusjoen varrella sekä Peuran saha (1910) Pitkälahdessa ovat esimerkkejä haminalahtelaisten tuotannollisesta toimeliaisuudesta.




Taideteokseen on ikuistettu vanha Hiekkala lähiympäristöineen. Nykyinen Hiekkala on nähtävissä vasemmalla. Uuden talon rakentamisessa on käytetty kylän tiilitehtaan tiiliä. Tauluun maalatuista rakennuksista on jäljellä etualalla oleva aitta.Ferdinand von Wright: Savolainen taloryhmä Haminalahden lähellä, 1882, öljymaalaus kankaalle

Asutuksen ja väkiluvun kasvaessa, ennen teollisuuden voimakasta nousua ja työllistävää vaikutusta (1800-luvun lopulla), viljelykelpoisen maan vähäisyys johti jatkuvaan uudismaan tarpeeseen ja raivaukseen. Vielä 1830-luvulla monissa Itä-Suomen pitäjissä yli puolet ruissadosta saatiin kaskiviljelyksiltä, ja samalla yhä enemmän palstoja talojen liepeillä jäi vakiintuneen peltoviljelyn piiriin. Toisaalta karjanhoitoon tukeutuvan maatalouden harjoittaminen maakunnan monilla pienillä tiloilla merkitsi niittyjen ja heinäpeltojen suhteellista runsautta.